Tietoni tähän eri aikoina päivittämääni kirjoitukseen ovat eri puolilta internettiä; PKorean valtiolliselta tietotoimistolta, North Korea Leadership Watchista, yhtyeen Facebook sivustolta, sekä erilaisilta verkon keskusteluforumeilta. Lee Jiminillä on erinomainen artikkeli PKorean musiikkinäyttämöstä täällä. Jotain saa aina selville, mutta aukkoja jää myös paljon. Kuvat ovat kuvakaappauksia konserteista; kansainvälinen tapa, jossa ei kysellä tekijänoikeuksia, mutta joita ei kukaan koskaan perääkään. Jos ne täällä blogissani alkavat kuvaajia häiritä, niin saa ne pois.
Pohjois-Koreassa on aina jotain yllättävää. Tällä kertaa poppia soittava tyttöbändi nimeltään Moranbong, suomeksi Pionikukkula. Kauniita naisia, hyvin soitettua musiikkia ja taistavideossa sotilaita hyökkäysvaunun kanssa etenemässä kohti vihollista. Moranbongiin on koottu äärimmäisen yllättäviä elementtejä. En ole varma mistä nimi tulee; Pyongyangissa on saman niminen kaupunginosa, ja koska yhtye on hyvin leimallisesti pyongyangilainen, voi nimi hyvin tulla tästä paikasta. Sen perusti Koren työväenpuolueen pääsihteeri, marsalkka Kim Jong Un luultavasti joskus vuoden 2012 alkupuolella, pian sen jälkeen kun hänet virallisesti nimettiin maan johtoon isänsä hautajaisten 28.12.2011 jälkeen. Hänen ilmoitetaan tehneen sen uuden vuosisadan kunniaksi, eli siis tietysti vuonna 101 Juche-laskua. Maan nykykalenterissahan aletaan laskea vuodet isoisä Kim Il Sungin syntymästä 1912. Uusi vuosisata vaatii uudenlaista tyyliä.
Yllättävyys on siinä että Kim Jong Un perusti pop-yhtyeen. Tosin se on musiikkityyli, joka tiettävästi leviää myös Pohjois-Koreassa koko ajan; ainakin eteläkorealaista nykymusiikkia levitetään nuorison keskuudessa DVDeinä, tikkuina ja MP3 soittimina. Niitä saa kiinan kautta salakuljetettuina. Toki vuoden 2000 jälkeen ennen välien kiristymistä 2008 Koreoiden välillä oli monenlaista kulttuurivaihtoa, myös muusikoiden ja ryhmien vierailuja puolin ja toisin, ja näitä konsertteja näytettiin televisiossa kummassakin maassa. Toisaalta myös johtaja itse koulupoikana Sveitsissä ja Saksassa 1993-2000 lienee väkisinkin kuullut poppia siellä ja sehän helposti tarttuu. Punk-tyylinen tukkatyyli hänellä on itselläänkin; ei sitä näe muilla PKoreassa. Joka tapauksessa hän perusti Pohjois-Koreaan tyttöbändin, joka soittaa valtiopoppia. Korean tietotoimisto on antanut asiasta seuraavan tiedotteen: "Kim Jong Un organized the Moranbong band as required by the new century, prompted by a grandiose plan to bring about a dramatic turn in the field of literature and arts this year in which a new century of Juche Korea begins.The band just several months old raised its curtain for its significant demonstration performance proclaiming its birth before the world." Moranbongissa on 16-18 jäsentä; laulajien määrä vaihtelee konserteittain. Soittajat ovat aina samat. Jäsenten nimet ovat:
Ensimmäinen sähköviulu ja yhtyeen johtaja:
Seonu Hyang-hui (선우향희)
Toinen sähköviulu: Hong Su-kyeong (홍수경)
Sähköalttoviulu: Cha Young-mi (차영미)
Sähkösello: Yoo Eun-jeong (유은정)
Syntetisaattorit: Kim Hyang-soon (김향순), Ri Hui-kyeong (리희경)
Saxofoni, klarinetti: Choi Jeong-im (최정임)
Piano: Kim Young-mi (김영미)
Rummut: Ri Yoon-hui (리윤희)
Sähkökitara: Kang Ryeong-hui (강령희)
Sähköbasso: Ri Seol-lan (리설란)
Laulu: Kim Yoo-kyeong (김유경), Kim Seol-mi (김설미), Ryu Jin-a (류진아), Pak Mi-kyeong (박미경), Jung Su-hyang (정수향), Pak Seon-hyeong (박선향), Ri Myeong-hui (리명희)
Naiset ovat nuoria ja kauniita, sekä erittäin taitavia muusikoita, joilla selvästi on takanaan pitkä klassisen musiikin koulutus. Täällä esimerkiksi on video, jolla Seonu Hyang-hui nykyistä vähän nuorempana soittaa puuviululla Zigeunerweisea. Bändin ytimenä ovat viulistit. He ovat eniten esillä niin soitossa kuin kameroiden kohteenakin, kitarat, saksofoni, rummut ja piano vain vierailevat ajoittain katseiden kohteena ja pieniä sooloja vedellen. Laulajat käyvät usein esiintymässä, mutta yhtä usein viulistit hoitavat pääesiintymisen. Johtajan nimen osalta kiinaksi löytyy kaksikin tapaa kirjoittaa se, nimittäin 鲜宇香美 ja 鮮于香美, joista jälkimmäinen saattaa olla oikeampi; romanisoinneissa variaatiota on vielä enemmän, yllä olevan ohella ainakin Sonu Hyang Hui, Sunwoo Hyanghui ja Seonu Hyang-hui. Hän on se joka yleensä soittaa katsomosta katsoen eniten vasemmalla. Tässä pianistin ja kitaristin seurassa; värimaailma ja visuaalisuus yleensä on hyvin dramaattista ja huolella tehtyä tässä ensimmäisessä konsertissa heinäkuussa 2012.
.png)
He ovat erittäin ammattilaisia. Joko kaikki tai suurin osa heistä on Pyongyangin Kim Won-gyun konservatorion kasvatteja. Noin suurella ammattimuusikkokokoonpanolla yhtye saa luotua hyvin laajan ja syvän äänimaailman. Pkorealaiseen tapaan kaikki on äärimmäisen hyvin harjoiteltua. Yhtye soittaa aina saumattomasti yhteen ja pysyy aina erittäin täsmällisesti samassa tahdissa.
Heillä on aina hameet; joskus pitkät, yleensä lyhyet; vain rumpalilla on aina housut. Yleisöstä ja konsertin teemasta riippuen tyylit vaihtelevat; alkuaikojen konserteissa, jotka oli selvästi suunnattu myös kansainväliselle yleisölle, heillä oli yleensä siviiliminihameet, sekä koruja kaulalla ja korvissa. Laulajien vaatetus tosin oli osin tähän aikaan vielä Unhasu-orkesterin tyylinen Choson-ot, osin hyvin lyhyet kimalleminihameet. Heidän soittaessaan sotilaallista poppia heillä on joko ruskeat sotilasminihameet, tai valkeat minihameunivormut, jotka eivät ole aivan sotiaalliset, mutta univormut kuitenkin; näissä tapauksissa koruja ei juuri käytetä, ei etenkään sotilaspuvun kanssa. Joka tapauksessa he ovat yhdenlaisia uuden naismuodin edelläkävijöitä PKoreassa, ehkäpä kimaltelevine koruineen myös lupaus mahdollisesta tulevasta yltäkylläisyydestä uuden johtajan alaisuudessa.
He eivät ole erityisen laihoja. Eivät nyt lihaviakaan, paitsi ehkä toinen urkuri on jopa pikkuisen lihavakin. Mutta minkäänlaista puutteen merkkiä heissä ei ole. Sekin merkitsee jotakin PKorean kaltaisessa hierarkisessa yhteiskunnassa. He ovat kotoisin kohtalaisen läheltä huippua. Pohjalta ei edes pääse soittamaan tällaisiin yhtyeisiin, vaan yhteiskunnan pohjalla pysytään pohjalla. Samaa kertoo heidän varmuutensa ja itseluottamuksensa. He eivät arastele esiintyä millaiselle yleisölle tahansa. He ovat tottuneet eliittiin. Heidän tehtävänsä valtiopopin soittajina asettaa heille tietyt rajat, mutta niiden sisällä he myös saattavat käyttäytyä hyvin vapaasti lavalla ja leikitellä siellä, myös valtiojohdon silmien alla. He tuntevat eteläkorealaisia ja varmasti myös läntisiä musiikkivideoita, joista voi ottaa lavaliikehtimisen mallia. Klassisen musiikin peruskoulutus, johon lisätään kiinnostus diskon tyyliseen hyvin vetävään rytmilliseen musiikkiin, varmaan luonnehtii heitä parhaiten. Kuuluminen selvästi kansalliseen eliittiin ei ole mikään paha asia sinänsä. He ovat hyvin taitavia artisteja, ja kohtelen heitä nimenomaan sellaisina. Heidän yhteiskunnalliset juurensa panee kuitenkin selvästi merkille.
Moranbongin debytoi 6.7.2012 Pyongyangissa, paikassa, jonka lava oli elektronisoitu täydellisesti, valoin, tähtisadekonein ja valtavin kuvaruuduin, joiden kautta saattoi näyttää sekä yhtyettä että lauluihin liittyviä videoita. Visuaalisen näyttävyyden lisäksi yllättävää oli musiikkivalinta. Siihen kuului toki korealaisia lauluja, kuten kaiken aloittava korealaisista korealaisin Arirang (taustavideossa näkyy pyhä Paktu-vuori), mutta myös eurooppalaista klassista musiikkia, kuten Czardas kohdassa 0:10:14. Moranbongista tuli välittömästi superyhtye PKoreassa; kerrotaan, että kaupunkien kadut ovat tyhjät kun Moranbong esiintyy televisiossa. Kaikki, jotka voivat, ovat katsomassa. Maailmalla Utubessa levinnein video on laulajien kimallehameissa esittämä laulu, joka näyttää diskopopilta, mutta mikään ei ole varmaa. Sen nimeksi annetaan Let's Learn ja Opiskelkaa valtion parhaaksi!, ja niin kiinalainen käännöskin menee (学习吧 Xuéxí ba!), mutta korealainen nimi, jota he laulussa koko ajan toistavat, on 배우자 (Baeuja) ja tarkoittaa aviopuolisoa. En saa selvää asiasta enempää. Konserttivideolla se on kohdassa 0:20:10. Sitä edeltää nätti balladi kohdassa 0:17:30, sekin lyhyissä hameissa. 0:43:40 tulee komea Voittajan laulu 승리자들 nopeana versiona; erillisjulkaisuna täällä.
0:47:45 alkaa väliajan jälkeen konsertin sensaatiomainen amerikkalainen osuus, joka lähtee liikkeelle Rockyn teemalla. Seassa on kyllä myös eurooppalaista, ja saattaa olla kiinalaistakin. Esimerkiksi 0:55:50 tulee komea diskohitti, jonka nimeä en kuitenkaan tiedä. My Way tulee 0:59:40. 1:05:00 tulee Kukkaistytön laulu 들꽃 세송이, josta siitäkään en tiedä mistä se on kotoisin; erillisenä täällä. Sensaatiomaisin elementti on Walt Disneyn animaatioiden musiikki, taustalla Disneyn filminpätkiä ja lavalla Mikki ja Minni Hiiri, Nalle Puh yms hahmoja tanssimassa; erillisenä yo linkissä, konsertissa kohdalla 1:11:30. Tiettävästi ensimmäinen kerta kun P-Korean televisiossa on esitetty amerikkalaista kulttuuria, ainakin tällä tavalla positiivisessa valossa. Konsertin päättää kuitenkin aitokorealainen Me rakastamme kansamme johtajaa/inmin-i salanghaneun uli lyeongdoja 인민이 사랑하는 우리 령도자 kohdassa 1:36:20. Eli Kim Jong Unin ylistykseen konsertti päättyi. Äärimmäisen laajakirjoinen esitys.
28.7.2012 oli seuraava konsertti, edelleen pääkaupungissa. Teemana oli Korean sota ja sen aselevon solmimisen vuosipäivä 28.7.1953, joten tässä puolet ajasta soitettiin sotilaspuvussa ja toinen puoli siviilipuvussa. Tämä on ehkä paras Moranbongin konserteista; vetävää musiikkia, mukava tunnelma, soittajat hyvällä tuulella ja ohjelmisto monipuolinen. Tässä Seonu Hyang Hui hymyilee
25.8.2012 oli vierailu jossain itärannikon varuskunnassa itsensä Kim Jong Unin kanssa. Tämä on vähän jännittynyt ja ilmaisullisesti ahdas konsertti; pääteemana on Jong Unin ylistäminen ja legitimointi sotilaille, musiikki yksipuolista ja laulut enempi emotionaalisen hempeän pitkäveteisiä.
Lokakuussa on annettu yksi konsertti 10.10.2012. Tämä on siviiliyleisölle, mutta tässä konsertissa jäivät pois siviiliminihameet, iltapuvut ja kimallemekot. Niiden sijalle tuli valkoinen uniformu, joka ei aivan ole sotilaspuku, mutta sen tyylinen kuitenkin. Sotilaitahan he toki ovat; näkee siitä miten ne, jotka eivät ole esiintymässä, tekevät asennossa kunniaa kansallislaulun soidessa. Hillityt korut on tämän asun kanssa sallittu korvissa, ranteissa ja joillakin näkyy olevan myös nilkassa tai kaulalla. Musiikki on enempi hempeää poliittista elokuvamusiikkia. Yksi popahtavampi ja viettelevää tanssia sisältävä laulu konsertissa on, nimenä on ymmärtääkseni 우등불 Udeungbul, joka voisi olla Wun lyhty, kuka Wu sitten lieneekään. Kyllä tähän koreaa kunnolla osaava tarvittaisiin. Konsertissa kohdalla 1:11:11, mutta joku on kaivanut sen erikseen tuon linkin taakse. Joka tapauksessa taustavideon tarina on kuitenkin paraatia ja poliittista hurmosta, lauloivat ja tanssivat naiset miten tahansa. He ja video eivät mene ollenkaan yksiin - kun sitä täältä katsoo, mutta mitä ilmeisimmin ne PKoreassa menevät yksiin.
Ja toinenkin 30.10.2012 Kim Il Sungin sotilasakatemian 60-vuotispäivän kunniaksi, samoissa asuissa. Tämä on vauhdikkaampi konsertti, vaikka kaiholauluakin toki on, mutta esimerkiksi kohdassa 0:18:25 on hienoa viulunsoittoa, ja edellä mainitsemani Udeungbul tulee lähes identtisenä versiona kohdassa 0:22:30. Yhtyeessä on iloisempi henki kun he pääsevät näyttämään taitojaan, olipa se sitten sotilasmusiikkia tai klassista. Tai klassista näissä ei enää kyllä kuulla, vain korealaisia sävellyksiä sikäli kuin noita tunnen. Videossa on vain vasen ääniraita. Ei se haittaa. Tämä on aika hyvä konsertti.
Seuraava konsertti lienee ollut vasta joulukuussa, 21.12.2012, Mokran talon pienellä lavalla, sen kunniaksi että PKorea onnistui ensimmäistä kertaa laukaisemaan satelliitin kiertämään maata; Kwangmyongsong-3 raketin 2 versio lähti ilmaan 12.12.2012 ja meni minne pitikin. Satelliitti lähti kiertämään maata, voi olla taivaalla vieläkin. Numeraalisesti onnekkaana päivänä. Se oli suuri päivä Pohjois-Koreassa, ja nainen, joka tavallisesti lukee uutisia televisiossa, on paikalla konsertin alussa lavalla kertomassa satelliitin laukaisun onnistumisesta uskomattomaan tapaansa. Häntä ei voi moni jäljitellä. Moranbongin jäsenillä on tutut valkoiset uniformut, hillitty meikki ja hillityt korut. Nilkoissa kuitenkin enemmän helisevää kuin edellisellä kerralla. Tunnelma on melkeinpä riehakas. Ainakin iloinen ja reipas. Esimerkiksi heinäkuulta tuttu opiskelulaulu Baeuja tulee esiin kohdassa 0:18:40 ja sen perään seuraa nopeasti Udeungbul. Musiikki on popiksi muutettua sotilasmusiikkia, diskoksi tehtyjä poliittisia lauluja ja jokunen poliittinen balladi. Yleisönä on teknikkoja ja muuta onnistuneen laukaisun hyväksi töitä tehneitä; alkuun jäykempiä, konsertin edetessä innostuneempia pukumiehiä. Moranbongin konsertti on heille yksi palkinto onnistumisesta. Edessä viulistit, taaempana saksofinisti ja urkurit.
.png)
Moranbong teki laukaisua juhlistamaan oman versionsa 단숨에 Dansume -nimisestä sotilaslaulusta. Kuuluisa myös siksi että siinä zoomataan ulos Yhdysvaltain länsirannikolta, minkä jälkeen maapallo räjähtää. Täällä erikseen leikattuna. Iso hitti myös seuraavan kevään konserteissa. Dansume tarkoittaa "tauotta", ja sotilaslaulun sanoissa lauletaan sotilaista jotka kulkevat voittoisasta taistelusta toiseen ilman taukoja. Sotilaskuoron version näkee täältä halutessaan. Mitä Moranbong sille tekee on, että yhtye lisää lauluun rajuutta ja nopeutta, sekä klassisen musiikin että 1970-luvun diskon sävyjä. Hitti on valmis. Moranbongin esityksessä on kuitenkin vain yksi sana jota toistetaan, ja se ei ole dansume, vaan kuulostaa sanalta "hanse". Koreaksi se kirjoittuisi muotoon 한세, joka tarkoittaa vuosisataa. En taas tiedä mistä on kyse; pitäisi osata kieltä. Joka tapauksessa laulu on ilmeistä hittimateriaalia, esiintyy usein myöhemmin Moranbongin konserteissa. Toinen erillisversio on seuraavasta Uudenvuoden konsertista ja ainakin tämä myöhempi erikseen leikkaus kannattaa katsoa. Tuollaista käytöstä yleisöltä ei olisi voinut odottaa isän Kim Jon Ilin aikana. Osa ryntää lavan eteen tanssimaan. Ehkä kuitenkin käskettyinä; tanssijat näyttävät kaikki lähteneen liikkeelle määrätyiltä paikoilta. Performanssin varsinainen auditorio taitaa olla television katsojat ympäri valtakuntaa.
Uudenvuoden konsertti on seurannut pian 1.1.2013; yhtyeellä on kova tahti, myös koska ohjelmisto on aina osittain uusi. Sen pitää harjoitella erittäin paljon. Sieltä voisi ottaa erikseen komean diskohitin, joka tuli esiin jo kohdassa 0:08:53 ja jonka nimi on ymmärtääkseni 설눈아 내려라 Seolnun-anaelyeola (joka on Googlen ohje ääntämiseen, ei varsinainen romanisointi)... olisiko suomeksi leijailevat lumihiutaleet? Se on vanha korealainen laulu, myös lastenlauluksi sopiva, mutta Moranbong teki siitä tanssittavan version. Se on myös selvää hittiainesta ja erikseen leikattuna jälkimmäisessä linkissä. Yleisö lähtee jo tässä vaiheessa hihkumaan. Puvustona Moranbongilla on tällä kertaa mustat minimekot, jotka jättävät myös käsivarret ja vasemman olkapään paljaiksi; oikean olkapään päällä on musta kangasruusu.
Laulajilla on pitkät iltapuvut, mutta samaa sarjaa. Koruja runsaasti nyt, etenkin laulajilla. Juhlapäivä, siviilipäivä, kaikki hyvin. Pääosin konsertti on aika tyypillinen uudenvuodenkonsertti ja laulut hivenen pitkästyttäviä, mutta niin kai niiden pitää tuollaisessa tilaisuudessa olla ympäri maailman. Raketin laukaisulaulu löytyy kohdasta 0:31:30. Kohdasta 0:44:40 alkaa mielenkiintoinen vartin mittainen osuus, jossa esitetään 10-30 s pätkiä maailmanmusiikkia. Pääosin länsimaista, mutta selvästi myös kiinalaistakin, ja epäilen että myös venäläistä, vaikka kaikkea en tuntenutkaan. Nopeita klassisen musiikin pätkiä, La cumparsitaa, wieniläisvalssia ja muuta iloisessa sotkussa. Mitään tällaista ei ole kuulunut kesän 2012 jälkeen. Viulistit hymyilivät välillä soittaessaan näitä. 0:50:30 on jopa harvinainen parin sekunnin pätkä missä he esiintyvät tanssityttöinä.
Keväällä 2013 on ollut erittäin kireä tilanne Yhdysvaltain ja Etelä-Korean suhteen, joten Moranbongin tyyli on vain sotilaallista ja patrioottista. Kansainvälistä musiikkia ei juuri ole. 1.2.2013 on pidetty yksi konsertti yhdessä Kansanarmeijan soittokunnan ja kuoron kanssa Pyongyangissa. Muutos näkyy tässä konsertissa hyvin. Yhtyeen ulkonäkö on muutettu. Selkein muutos on, että tyttöjen tukat on leikattu. Ennen ne olivat eri pituisia kullakin, hyvinkin pitkiä ja liehuvia, koristeellisesti aseteltuja, mutta nyt tukan pituus oli korkeintaan kaulalle asti. Naissotilastyyliin.
Puvusto on valkoiset uniformut, mutta hillittyjä koruja on korvissa, ranteissa ja kaulalla. Seonu Hyang Hui, johon räväkämpi tyyli ilmeisesti henkilöityi, on joutunut sivuosaan. Armeijan soittokunnan johtaja johtaa musiikkia, eikä hän, ja Moranbongin viulistien joukossakin hän näkyy kameroissa viimeisenä, eikä ensimmäisenä. Lihavampaa urkuriakaan ei paljoa näytetä, vaan enemmän laihempaa. Pääosassa konsertissa ovat laulajat; eli patrioottiset sanat, eivät sävelet. Taide on selvästi alistettu politiikalle. Rakettilaulu alkaa kohdassa 0:34:43, mutta se on vähän ponneton, puuroutuu suuren kuoron ja soittokunnan kanssa, eikä siinä hymyile kukaan. Konsertin ainoa instrumentaalikappale; kaikki muu on laulua.
Pohjois-Korea teki kolmannen ydinkokeensa 12.2.2013, minkä jälkeen kansainvälinen tilanne kiristyi entisestään, myös Kiinan johdon osoittaessa ärtymystä, ja YK:n pakotteiden kiristyttyä. Moranbongin toiminnassa sotilaallisuus lisääntyy. 11.4.102 eli 2013 on jälleen käyty jossakin varuskunnassa, jonka numero on 630. Voi olettaa että näitä varuskuntavierailuja olisi paljon enemmänkin. PKoreassa on maailman suurimmat asevoimat miesmäärällä mitattuna, lähes 10 miljoonaa, tosin reservikin tähän laskettuna, mutta joka tapauksessa varuskuntia riittää. Se on hyvin mielenkiintoinen video. Moranbong on selvästi keskushallituksen edustaja, joka otetaan vastaan ja hyvästellään sotilassoittokunnan soittaessa, joka kukitetaan tullen ja mennen, ja joka istuu eturivissä sotilaiden esittäessä ensin heille taitojaan. Taaemmassa rivissä katoksen alla kenraalien parissa istuu tosin Kim Jong Unin täti, joka edustaa aivan ylintä valtiojohtoa; perhedynastiahan PKorea on, muodollinen asema ei ole niin olellinen, eikä mitään virkaa tarvitse välttämättä olla ollenkaan. Tai oikeammin sanottuna PKorea on muutaman suvun hallitsema valtio; sukujen, joiden patriarkat kuuluivat Kim Il Sungin lähipiiriin 1930-luvulta eteenpäin. Heillä on hallussaan kaikki olennaiset johtavat asemat puolueessa, sotavoimissa ja valtion hallinnossa. Kimien suku vain on ylimpänä; muut tukevat sitä, jotta säilyttäisivät omat asemansa.
Moranbongilla oli nyt valkeat uniformut ilman koruja, en erottanut edes korvissakaan mitään. Tukka oli edelleen lyhyt. Laulut marsseja ja hempeää tunnelmointia; ehkä sellainen sopii sotilaille. Rakettilaulu tulee kohdassa 0:38:40 ja on jälleen suurin villitsijä. Konsertti upposi sotilaisiin hyvin. Todella hyvin. Naamasta näki. Enkeleitä kävi heille soittamassa ja laulamassa valtiopoppia.
25.4.2013 Monranbong on pitänyt konsertin Mokran talossa PKorean kansanarmeijan perustamisen 81-vuotispäivän kunniaksi. Yleisö on varsin arvovaltaista, eli puolueen, armeijan ja valtion ylintä johtoa sekä joukko ulkomaisia diplomaatteja. Videolla näkyvät nuoret miehet harmaissaan ovat sisäisen turvallisuuden joukkoja. Konsertti oli Kim Il Sungin ja Kim Jong Ilin haudoilla käyntien jälkeen, ennen arvovieraiden ruokailua, mikä tapahtui samassa salissa. Kim Jong Un oli paikalla, mutta koko koreografia oli erilainen kuin ennen. Ilmeisesti talvella lapsen synnyttänyt vaimo Ri Sol Ju ei saapunut saliin hänen vierellään, vaan istui laihtuneena erillään; North Korea Leadership Watch väittää hänen esiintyneen julkisesti ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen vasta kahta päivää tämän konsertin jälkeen, mutta kyllä hän videolla selvästi on mukana vaaleanpunaisessa puvussa eturivissä. Kamera käy hänessä useaan kertaan, mutta aviomiestä ei näytetä. Kim Jong Un esiintyy vain saapuessaan, jolloin hänelle hurrataan ja taputetaan, sekä poistuessaan, jolloin hänelle jälleen taputetaan; hän voisi yhtä hyvin olla kannettava patsas, valtiolippu tms, joka tuodaan ja viedään seremoniaan sopivissa kohdissa. Mitään johtajan arviota konsertista hän ei esitä kesän 2012 tapaan. Kansallislaulun soidessa KJU ei tehnyt kunniaa kuten on ennen tehnyt, vaikka hän on marsalkka ja sotavoimien ylipäällikkö; seisoi vain siviilien tapaan. Muut sotilaat kyllä tekivät. Vaikea tietää kuinka tätä tulkita, mutta jos tätä symboliikkaa vertaa heinäkuun 2012 symboliikkaan, niin marsalkka Kimin silloin lanseeraama symbolinen toimintatyyli on pantu kokonaan jäihin. Mikä hänen asemansa sitten lienee; johtaako hän maata, vai onko hän pelkkä koriste, jolle taputetaan ja hurrataan, ja jonka avulla järjestelmä hankkii tarvitsemansa perinnöllisen johtajuuden legitimiteetin?
Moranbongin ulkonäössä näkyi sama tilanne, kuten yllä kitaristi Kang Ryeong-huin muodossa. Poissa oli jo valkoinen uniformukin, ja nyt he soittivat maastopuvuissa, toki lyhythihaisissa ja minihameisissa, sekä korkeakorkoisissa sandaaleissa. Heillä oli myös sotilaan kauluslaatat, mutta niiden symboliikka ei ollut samanlainen kuin varsinaisten maavoimien sotilaiden, eli vihreällä pohjalla keltaisia viivoja (aliupseereille) tai keltaisia tähtiä (upseereille). Moranbongin jäsenillä oli punaisella pohjalla keltainen tulppaanin näköinen merkki laatoissaan, enkä tiedä sen merkitystä. Olkalaatoissa näkyy tarkemmat sotilasmerkit; vänrikkejä he näyttävät pääosin olevan, pari kapteenia seassa, Seonu Hyang-hui muun muassa. Joka tapauksessa heillä on upseerin eikä aliupseerin laatat. Yllättäen kevyet korut oli nyt hyväksytty sotilaspuvun kanssa, eli naisilla oli korva- ja rannerenkaita, meikin ollessa melkein huomaamaton. Musiikki oli osin reipasta sotilasmusiikkia, kuten tilaisuuteen kuuluu, patrioottisen hempeyden lisäksi, mutta heidän tyylilleen kuitenkin sovitettua. Jonkinlaista marssin, diskon ja progressiivisen viulurokin yhdistelmää. Moranbongin jäsenet pitkästä aikaa hymyilivät ja olivat iloisen näköisiä, konsertin alussa, vakavoituen sitten taas. Heitä ei sotilaallisuus sinänsä ilmeisesti haittaa, kunhan pääsevät soittamaan oman tyylistään musiikkia. Kuulijoiden arvovaltaisuus ei heitä selvästikään jännittänyt. Moranbongin yhtyeessä ei ole enää lihavaa urkuria. Piti miettiä pitkään onko hänet vaihdettu uuteen saman näköiseen, mutta kun videoita aikansa katsoo, niin kyllä hän on sama. Rajusti laihempana vain, tuolla sellisti Yoo Eun Jeongin takana.
Edellisissä helmikuun ja huhtikuun konserteissa häntä hädin tuskin näkin videoilla, vaikka hän paikalla olikin, joten hänen laihtumistaan ei oikein voinut seurata. Neljässä kuukaudessa hän joka tapauksessa menetti nopeasti suuren määrän kiloja, joten syöminen näinä kuukausina on ollut hyvin vähäistä. Valtiopopin soittaminen on kurinalaista toimintaa. Nyt tässä konsertissa kamera on seurannut häntä usein, eli hän on jälleen näyttämiskelpoinen. Vähän maassa toki on ruokaa muutenkin nyt keväällä kun varastot on syöty; moni muukin on nähnyt nälkää. Seonu Hyang-hui on palannut entiselle paikalleen johtajaksi, ja kamera seuraa häntä nyt viulisteista ensimmäisenä. Vaikea tietää mikä milloinkin on merkityksellistä ja mikä ei.
Heidän taitonsa menevät sotilaspoppia soittaessa jokseenkin hukkaan. Saisivat palata heinäkuun 2012 tyyliseen monipuolisempaan musiikkiin.
24.6.2013 Kim Jong-un vieraili kaukana pohjoisessa lähellä Kiinan rajaa tarkastamassa paikallisia tehtaita Kanggyen kaupungissa, Changangin provinssissa. Tällä kertaa ilmeisesti kohtuullisen tyytyväisenä; alueella on kiinalaista rahaa ja teknologiaa, joten tehtaat vaikuttavat toimivilta. Monranbong-yhtye oli hänellä mukanaan, mikä osoittaa jälleen kerran kuinka lähellä valtion johtoa se on. Kanggyen konserttisalin tekniikka ei riitä videoiden näyttämiseen bändin takana, mutta valojärjestelmä siellä on kuitenkin. Video jää vähän suttuiseksi. Yleisönä on paikallisia siviilejä, joille Moranbong-yhtye yhdessä johtajan näkemisen kanssa on kunniapalkinto. Konsertti on ammattitaitoinen, kappaleet ideologista peruskamaa, yleisön hyvin tuntemia lauluja. Erityisiä innovaatioita siinä ei ole. Youtubeen videon on pannut joku, joka ei oikein ole osannut; se on jaettu neljään osaan, joista yksi puuttuu:
1/4
2/4
3/4 puuttuu
4/4
27.7.2013 on Korean sodan päättymisen - PKorean kannalta sodan voittamisen - vuosipäivä, tällä kertaa 60-vuotispäivä. Tätä on juhlittu Pyongyangissa Mokran talossa sotavoimien johdon, sotaveteraanien ja nuorempienkin sotilaiden kanssa. Moranbong-yhtye on ensin pitänyt täysimittaisen konsertin, minkä jälkeen on syöty ja pidetty puheita. Laulut on tietysti pääosin sotilaallisia tällaisena vuosipäivänä, ja reipastuvat vielä loppua kohti. Vaatteet ovat kuitenkin vain valkeat; kevään 2013 ylikorostuneen militaristinen ulkoasu näyttää vähän lievenevän kesän tultua.
05:20 presidentti Kim Il-sung pitää puheen, bändi soittaa
13:00 alkaa hieno instrumentaali 17:15 asti
19:40 tienoilla on myös yli minuutin viuluintro, Seonu Hyang-hui soolona hivenen aikaa
32:50 alkaa selvä enkelikuoron pop-hitti, hyvin herttaisesti laulattu ja tanssittu; 34:15 zoomataan laulajien jalkoihin, ensimmäistä kertaa tuollainenkin näytetään.
36:50 presidentti Kim Il-sung saapuu taas pitämään puhetta, bändi soittaa
3.8.2013 - mahdollisesti, tarkka päivämäärä jää epäselväksi - on Moranbong-yhtyeen konsertti valtion kiitokseksi niille, jotka ottivat osaa 27.7 päivän paraateihin ja järjestelyihin. Tämän suuren konserttihallin nimeä ei koskaan kerrota, vaikka Mokran talon nimi aina muistetaan mainita. Konsertin ohjelmisto on pitkälti samanlainen kuin viikkoa aikaisemmassa konsertissakin, mutta ei kuitenkaan aivan; tämän konsertin kestokin on yli tunnin, ja versioissa on eroa. Esimerkiksi kansallislaulu alkaa tässä konsertissa a cappella kohdassa
0:03:00; nättiä, tällaistakin voisi olla enemmän.
0:5:50 on edellisessäkin konsertissa ollut presidentin puhe, vain ääni ja valokuva
0:13:30 - 0:17:30 sama komea monimutkainen instrumentaali, hyvin vakavana. Jokin oopperasävelmä luultavasti. Olen tähän kovin tykästynyt.
0:20:05 Seonu Hyang-hui vetää pienen nätin soolonsa
0:35:00 viulistit jopa jättivät viulunsa ja kävivät tanssityttöinä. Menossa on tämänkertainen pophitti. Mutta ei viulistien tanssista paljoa näe. Eikä sille näe mitään erityistä syytäkään, se on niin lyhyt; ehkä he vain halusivat käydä tekemässä jotain tavallisuudesta poikkeavaa.
0:37:50 presidentti saapuu jälleen pitämään puheensa
0:50:50 on taas instrumentaali, sotilasmarssi. Tykkään näistä, koska taustavideosta huolimatta niissä taiteellinen ylittää poliittisen; lauluissa sokeroitu poliittinen on aina päällimmäisenä, paitsi pop-hiteissä, jotka on pelkkää sokeria, mutta sellaisina ok. Samoin a cappella -laulussa laulu itse menee poliittisen ylitse äänen, eikä sanojen, noustessa etusijalle. Seuraavan kappaleen intro on myös hieno; 0:54:57. Laulun jatkuessa näytetään kuinka osa yleisöstä villiintyy tanssimaan lavan edessä. Kuuluu Kim Jong Unin aikaiseen koreografiaan joissakin konserteissa.
1:04:10 alkaa mielenkiintoinen videosarja, joissa jokainen kolmesta valtionjohtajasta vuorollaan ojentaa aseen sotilaalle; symboloi syklistä dynastista aikakäsitystä, jossa järjestelmä ja sen toimintalogiikka pysyy aina samanlaisena. Ajan käsite on oikeastaan aion, kreikkalainen kosminen pitkän aikakauden käsite.
Youtuben videossa näyttäisi siltä, että kyseessä on yli kahden tunnin konsertti, mutta ei sentään. Konsertti loppuu kohdassa 1:12:07. Reilu kaksi tuntia selittyy sillä, että Youtube-versioon on liitetty täsmälleen sama konsertti kahteen kertaan peräkkäin. Jälleen joku mokaa ... videon julkaisija on tonpomail, jolla on täällä jo 653 videota, joten olettaisi kokemusta jo olevan ... nimimerkki hän kuitenkin varmaan on, tekninen toteuttaja saattaa vaihdella. Kuka milloinkin sattuu työvuorossa olemaan, elokuussa ehkä joku lomittaja tai harjoittelija ...
Elokuun lopussa alkoi outo uutisdraama, jossa ensin Facebookissa Moranbong-yhtyeen sivujen kommenttiosiossa levisi tieto, jonka mukaan yhtyeen jäsenet olisi tapettu. Sen jälkeen tieto tarkentui siihen, että eteläkorealainen sanomalehti Chosun Ilbo julkaisi uutisen, jossa epämääräisiin kiinalaislähteisiin viitaten väitettiin, että Hyon Song Wol, erittäin suosittu pkorealainen iskelmälaulaja, jonka väitettiin olleen Kim Jong Unin tyttöystävä tai rakastajatar noin 10 vuotta sitten, olisi pidätetty yhdessä tusinan muun Unhasu-orkesterin ja Wangjaesan-kevyen musiikin orkesterin jäsenen kanssa. Uutinen levisi nopeasti laajalti kansainvälisiinkin sanomalehtiin, kuten Daily Telegraphiin. Myös uutisoitiin että tapetut olisivat olleet nimenomaan Moranbong-yhtye. Pidätyksen syyksi esitettiin yhtäältä Raamattujen hallussapitoa, toisaalta pornovideon tekemistä myyntiin Kiinassa. Pidättämisen jälkeen heidät kaikki olisi kolmen päivän kuluttua teloitettu konekiväärein, samalla kun heidän perheenjäsenensä, sekä yllämainittujen orkestereiden jäsenet, sekä Moranbongin jäsenet, olisi pakotettu katsomaan. Tämän jälkeen perheenjäsenet siirrettiin vankileireille ja orkesterit hajotettiin; niiden jäsenien kohtaloista ei ollut tietoa. Japanilainen Asahi Shimbun (tosin sen sivuille ei enää pääse rekisteröitymättä japaniksi) spekuloi kuningatar Ri Sol Jun olevan sekä sekaantunut menneisyydessä pornoon ja seksiin, että olevan näiden teloitusten takana; hänhän oli ennen laulajana Unhasussa Hyon Song Wolin kanssa. Kaikki tämä herätti suunnattomasti raivoa PKoreassa, ja uutisen todenperäisyys kiellettiin.
Uutinen luultavasti oli pelkkää ekorealaista roskaa. Siellä on ennenkin lukemattomia kertoja julkaistu perättömiä huhuja Pkoreasta, samoin kuin pkorealaiset tekevät EKoreasta. Sotapropagandaa.
Kesti pitkään lokakuulle, ennen kuin mitään selvyyttä asiaan tuli. 17.10 julkaistiin 10.10.2013 pidetty konsertti Korean työväenpuolueen 68-synttäreiden kunniaksi suuren sotilassoittokunnan kanssa. Kaikki Moranbong-yhtyeen jäsenet ovat mukana, hyvässä kunnossa ja muuttumattomina. Videosta on kaksi eri julkaisua, Tonponmailin täällä ja Stimmekorean täällä. 15.10.2013 on ollut myös konsertti venäläisvieraille; North Korea Leadership Watch uutisoi sen, ja sillä on myös valokuva konsertista, mutta tuubissa tätä konserttia ei ole julkaistu. PKoreassa ei ole oikein mitään systemaattista julkaisupolitiikkaa. Jotain tapahtuu, jotain ei. Täysin harrastelijamaista ja sekavaa.
Moranbong soittaa ja laulaa valkeissa univormuissa, jotka ovat jo tulleet tavaksi. Kenttäpukuja käytettiin viimeksi huhtikuussa. Se uudistus on, että kaikilla on tällä kertaa ja ensimmäistä kertaa valkeat hatut, jotka edelleen voimakkaasti yhdenmukaistavat heidän ulkonäköään.
Voi olla että se johtuu soittamisesta sotilassoittokunnan kanssa; näillä on kaikilla hatut. Voi olla, että se on uusi elementti Moranbongin asussa. Aika näyttää. Konsertti on reipas, mutta ei tuo kovin paljoa uutta siihen mitä on jo nähty. Pääosin lauletaan sosialistisen realismin lauluja.
0:36:58 alkaa ennen kuulematon instrumentaalikappale, ja
0:44:50 on kappale, jossa 4 viulua yksinään soittaa harvinaiseen kamarimusiikkityyliin, eikä edes mitään sokerimusiikkia. Tämä on poikkeuksellista, mutta saattaa kertoa siitä, että yhtyeellä itsellään, ja etenkin kapellimestarilla Seonu Huang Huilla, on taas sananvaltaa siihen, mitä ja millä tavalla soitetaan. Kappaleen lopetuskin tapahtuu vain muutama soitin lisäten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti